Kangaspuilla kutominen - elämäni ensimmäinen matto "Valkealan koria"

Elämäni ensimmäinen mutta ei todellakaan viimeinen matto.

"Valkealan koria"

Miten päädyin juuri tähän malliin?

Sain opiskelukaveriltani lainaksi Mattokirjan. Siinä oli useitakin kauniita malleja, mutta erityisesti ihastuin "Valkealan koriaan" sen nimen ja värien vuoksi. Valitettavasti kamera vääristää alkuperäistä väriä. Kuvista sen verran siis, että sama matto mutta kuvat otettu eri laitteilla (puhelin ja tabletti).

Kriittisellä hetkellä kun kuteet piti tilata sairastelin kotona elämäni toiseksi kauheinta influenssaa. Opiskelukaveri oli taas kerran avulias ja niinpä saimme tilattua minulle kuteet. En ollut täysin tyytyväinen väreihin sillä tuo tummempi, violetti, olisi pitänyt mielestäni olla viininpunainen. Näillä kuitenkin oli pärjättävä. Huomaatte värieron jos googletatte "Valkealan koria" tai jos omistatte Mattokirjan.

Tästä se lähtee. Kuteet ovat saapuneet.

Loimilanka on musta. Väri oli minulle erittäin mieluinen. Musta loimilanka tekee mattoon mielestäni kivan säväyksen. En siis siinä vaiheessa, kun päädyin Valkealan koria mattomalliin, ollut kiinnittänyt huomiota loimen väriin. Kuvassa mattoloimi on jo jaettu käärinpirtaan. Käärinpirran keskikohdasta mitataan puolet mattoloimen leveydestä oikealle päin. Jos loimi on esim. 76 cm leveä, lasketaan keskikohdasta 38 cm oikealle päin. Merkitse kohta (rako) vaikka mittanauhalla tai langanpätkällä. Loimilankanippu on vasemmassa kädessä ja oikealla kädellä pudotat lankoja oikealta vasemmalle päin rako kerrallaan. Loimilangat laitetaan piinrakoihin sen mukaan montako loimilankaa matossa on cm:llä. Tässä minun matossani on 2 lankaa cm:llä. Tällä tavalla loimi jakaantuu tasaisesta loimitukille. Jos loimi on luotu esim. kahdelta päältä (kaksi lankaa "kieputetaan" luomapuissa yhtäaikaa ns. sisaruslangat) on tässä vaiheessa sisaruslangat laitettava samaan piinrakoon. Piinrako on metallipiikkien väliin jäävä tila.

Tässä on loimilangat niisitty eli jokainen loimilanka tuotu niidensilmän läpi ohjeen mukaisesti. Niidet (nuo valkoiset pystysuuntaiset lankaviritykset) kiinnittyvät niisivarsiin. Tätä mattoa varten tarvittiin 4 niisivartta. Loimilangat on solmittu vetosolmuilla, jotta ne eivät karkaa niidensilmistä kun seuraava työvaihe aloitetaan eli pirtaan pistely. Pirta on tuo vaakatasossa näkyvä systeemi kuvan alaosassa. Jokainen loimilanka viedään pirrassa olevista raoista läpi sitä varten suunnitellulla apuvälineellä eli pirtakoukulla. Kun pirtaan pistely on valmis nostetaan pirta pystyyn. Se kiinnitetään luhaan kahden vaakasuuntaisen puun väliin. Tässä vaiheessa pitää taas mitata, että pirta on keskellä luhaa. Loimen leveys pitää muistaa tässä vaiheessa.

Loimilankojen välistä näkyvät polkuset sekä ylä- ja alavälittäjät. Nyörit on jo viritetty paikoilleen. Ensin kiinnitetään lyhyet keskinyörit ylävälittäjiin. Sen jälkeen pitkät keskinyörit alavälittäjiin. Niisivarsia ja välittäjiä on yhtä monta. Tässä tapauksessa jokaista 4 kpl. Lopuksi kiinnitetään nyörit sidosohjeen mukaan (muistathan sen musta-valkoinen ruudukon eli musta ruutu tarkoittaa alavälittäjää ja valkea ruutu ylävälittäjää. Niistä lähtevät nyörit sidotaan polkusiin.). Niisivarsien, välittäjien ja polkusten määrä riippuu siitä mitä olet kutomassa. Lopputuloksena on melkoinen nyöriviidakko, mutta jos kaikki meni oikein, sujuu kutominen ja mattoa syntyy kuin itsestään.

Nyöriviidakko. Edellisessä kuvassa jo ehdinkin selittää sitomislogiikkaa.

Tähän mattoon tuli päärmeet, joten alkuun kudottiin noin 10 cm. ohennettua kudetta. Sen jälkeen noin 2 cm. mustaa loimilankaa ohjeen mukaisesti.

Mattoa valmistuu. Sidos on nimeltään taalainsidos. Polkusista 2 teki palttinaa ja 2 muuta sai aikaan kuviota, joka toivottavasti edes hieman erottuu kuvasta. Mattoon tuli ns. "nastoja" eli vaakasuunnassa kude meni useamman loimilangan yli. Reunoja vahvisti 2 loimilankaa.

Lähikuvaa matosta ja ainakin tässä kuvassa näkyvät "nastat". Värit on mitä sattuu. Yritän löytää vielä paremman kuvan. Niin, ja yritän löytää kuvan missä näkyy koko matto.