Ompeluksia

Taisi olla Mikkelin Korunappi missä ensimmäisen kerran näin pussukan mikä oli toteutettu suunnilleen tähän tapaan eli pitsivetoketju oli ommeltu kankaan etupuolelle ei yläreunaan. No siitä innostuneena ostamaan kankaita ja toteuttamaan omaa pussukkaa. Kas, ei ollutkaan niin yksinkertaista.

Sain leikattua opettajan ohjauksella kangaspalat ja ommeltua vetoketjun, joka saattoi olla tämän työn helpoin osio.

Pussukassa on tietenkin vuorikangas, joka on samaa kangasta kuin tämä varsinainen kangas. Siinä oli jo ensimmäinen hankaluus. Kun työtä pyöriteltiin ja käänneltiin ylösalaisin ... oikeinpäin, nurinpäin en aina ollut enää varma millä puolella kangasta olin. Niin tai näin niin valmistuihan tämäkin pussukka lopulta.

Pitsivetoketju on tässä työssä metritavaraa, joten ompeluvaiheessa piti olla tarkkana, ettei tuo "lenkki" karkaa vetoketjun päästä pois. Siellä ei ollut mitään "stopparia" siis.

Tästä työstä en osaa kertoa sen enempää, paitsi että kaapissa on kaksi keskeneräistä pussukkaa odottamassa ompelemista. Jos tässä vaikka syksyn aikana saisi aikaiseksi ommella ne valmiiksi.

Jos vielä tällaisia pussukoita ompelen lisää niin aion käyttää vuorikankaana jotain täysin eriväristä kangasta, jolloin aloittelijan kuten minä, on helpompi nähdä millä puolella kangasta ollaan.

Tavoite on siis kuvata eri työvaiheet ja kertoa niistä täällä lisää ...

Mutta niitä kuvia ja juttuja odotellessa tässä on ihan lähes uunituoreet ompelukseni eli neulatyynyt. Idea on löydetty tietysti netistä.

 

Neulominen

Jossain vaiheessa taisin mainita, että yksinkertaiset ohjeet ovat minua varten. Tässä taas yksi sellainen.

Alize flower langasta neulottua tyynynpäällistä. Tämäkin työ on kesken ja tarkoituksena on neuloa sille kaveriksi toinen tyynynpäällinen valkoisesta langasta. Tätä lankaa on myytävänä tosi upeissa väreissä niin, että ei ole pakko synkistellä mustan ja valkoisen kesken.

Neuloin talvella tästä langasta punaisen kaulaliinan itselleni ja ystävälleni valkoisen. Valkoisesta kaulaliinasta ei ole kuvaa, mutta se on identtinen tuon punaisen kanssa, vain väri on eri.

Huovutus

Huovuttaminen on kiinnostanut aina, mutta tekniikka on ollut tuntematon. Kuvien ottaminen jäi vähiin, mutta neulahuovutin pari "juttua" kuitenkin.

Koulussa kokeilimme seuraavia tekniikoita:

1) neulahuovutus
2) märkähuovutus
3) nunohuovutus

ja näistä vaihtoehdoista minulle sopivin lienee neulahuovutus (kuva) koska en niin erityisemmin tykkää läträtä veden ym. nesteiden kanssa.

Tunnustetaan, että ostin muutaman pussukan villahuopaa, josta ajattelin märkähuovuttaa kissoille lelupalloja. Toki mä nyt niiden vuoksi voin uhrautua ja hieman läträtä veden ja saippuan kanssa.

Piparkakkumuottien avulla huovutetut kissa ja pipari.

 

Pipo - rentoutumista opintojen ohessa

Pinterestistä löytyi tämmöiseen ohje ja pitihän sitä kokeilla. Pipon reuna on wc-paperirullasta leikattu ja sen ympärille on pujotettu villalangan pätkiä. Lanka on taitettu kaksinkerroin, tuotu toinen pää rullan keskeltä ylös ja langan päät on pujotettu lenkistä läpi. Langat kiristetään ja koko reuna täytetään langanpätkillä. Tässä on käytetty vuorotellen violettia ja keltaista lankaa (Novita 7 veljestä). Kun reuna on päällystetty pujotetaan kaikki langat rullan keskeltä (alhaalta ylös) ja sidotaan langalla. Lopuksi tasoitetaan tupsu. Jos haluaa ripustaa pipon roikkumaan niin kannattaa sitoa tupsu riittävän pitkällä langalla. Tämä on vasta ns. prototyyppi (ai että mä sitten tykkään tuosta sanasta) ja tulevissa versioissa aion leikata matalampia rullarinkuloita. Luulenpa, että 2 cm levyinen wc-rullan pala on paras.

Lähetetty Samsung-laitteesta

Räsymattoprojekti nro 1

Kun syksy 2016 saapui tai no ainakin toinen kouluvuosi alkoi, oli aika suunnitella tulevia käsitöitä. Yhtenä näyttötyönä aion kutoa räsymatot, mutta ensin pitää harjoitella kutomista enkä ole räsymattoja ikinä kutonut.

Mistä sitä nyt aloittaisi ...

Ongelmaksi muodostui heti se, että materiaalia ei ollut saatavilla. Kaapistani ei juurikaan löydy sellaisia lakanoita tai vaatteita, joita voisin uhrata matonkuteiksi. Vaatehuoneen perältä löytyi kuitenkin äitini viime talvena lahjoittamia vaaleita lakanoita (alkuperäinen käyttötarkoitus kankaanpainanta, mutta se ei oikein "napannut" ja niinpä lakanat lojuivat vaatehuoneessa odottamassa parempaa käyttöä). Kas, ne värjäsin Tokmannilta ostetuilla väreillä ja suolalla.

Viralliset värit: mandariini, turkoosi, antrasiitti ja fuksia.

Tokmannilta ostettuja värejä ja värikartta. Kaikkia värejä ei ollut saatavana. Väripaketti maksoi 7,61 eur ja suola 2,57 euroa. Molemmat Nitorin ja niitä piti käyttää yhdessä. Jos värjäsi 40 asteessa niin riitti yksi suolapaketti. Jos olisi värjännyt 60 asteessa niin olisi pitänyt laittaa 2 suolapakettia koneeseen. Värjäsin kankaat 40 asteessa ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Matonkuteita (lakanoita) revin parvekkeella. Maunosta tämä oli todella mielenkiintoista puuhaa, mutta pitikö ne revityt lakanat keriä lopuksi?

Maunon riemulla ei ollut rajoja kun uutta matonkudetta laskeutui lattialle.

Loput kuteista revittiin sisätiloissa siitäkin huolimatta, että homma oli varsin pölyistä touhua.

Maunon mielestä matonkuteet ja lakanat olivat hänen. Sitä tässä nyt yritetään kertoa kaverille kun Ruttu saapui paikalle ihmettelemään touhua.

Tässä osa valmiista matonkuteista. Lakanat maksoivat kirpputorilla  2 - 2,5 euroa/kpl.

Kalalankarulla tex 30x15 oli tässä härvelissä kiinni tuollaisessa piikissä. Lanka ohjattiin parin metallirinkulan kautta loimen luojan käteen eli minun käteeni.

Tässä sitä loimea sitten on. Alhaalta aloitetaan, pyöritetään toisella kädellä luomapuita ja toisella kädellä ohjataan lankoja. Loimen tulisi jokaisen metrisen välin jälkeen nousta hieman ylöspäin.

Tiuhta (vasemman puoleinen "rusetti") ja pohjukka (oikean puoleinen "rusetti") on sidottu erivärisillä naruilla, jotta ne on myöhemmin helpompi erottaa toisistaan. Tiuhta on muuten tosi tärkeä juttu. Langat menevät siinä kohtaan ristiin ja et todellakaan halua, että tämä kohta menee sotkuun missään vaiheessa. Tiuhtalanka kiertää ristikon ympäri eli kun loimi irroitetaan tiuhtalanka varmistaa, että tiuhtaristikko säilyy. Tiuhtalanka pitää olla 2x loimen leveys + 20 cm siis riittävän leveä, jotta loimi mahtuu niin leveäksi kuin sen on tarkoitus olla kangaspuissa. Pohjukkalankaa ei kannata laittaa liian leveäksi. Vain sen verran, että pohjukka pysyy "kasassa". Käytä loimilangasta poikkeavia värejä, jotta erotat helposti apulangat toisistaan ja tietenkin loimilangasta.

Jotta asia olisi selvä vielä senkin jälkeen kun loimi on letitetty niin kolmas harmaa "rusetti" on lisätty letin päähän. Tämä pää on ns. purkautuva pää. Sillä taas on merkitystä kun loimi viritetään kangaspuihin. Jos laitat loimen ns. väärin päin niin letti ei purkaannu. Tämä kuva esittää purkautuvaa letinpäätä. Tämä laitetaan kangaspuiden siihen päähän mistä loimi kierretään tukille.

Loimiletin purkautumaton pää. Tämä tulee kangaspuiden siihen päähän missä kutoja istuu.

Ihana 11 metrin mattoloimi. Näitä loin 2 kpl koska oli hyvä luoda heti perään toinen loimi kun asiat olivat vielä muistissa. Kiitos Salla!

Matonkuteita hamstraan koko ajan eli käyn kirppareilla etsimässä edullisia ja ehjiä lakanoita. Mitä värikkäämpiä, sen parempi.

Projekti on edennyt siihen pisteeseen, että olen saanut luotua pari 11 metrin mustaa (!!!) mattoloimea opiskelukaverini avustuksella. Hyvät muistiinpanot ovat muuten korvaamattomat! Jos vaan mahdollista niin eri työvaiheista kannattaa ottaa kuvia. Ne auttavat myöhemmin, jos kirjalliset ohjeet eivät ns. avaudu.

11m mattoloimi on kierretty tukille kolmen opiskelijan voimin. Kiitos Anja ja Leena!

Lastoja. Niitä laitetaan tukille loimen kaveriksi. Näkyvät seuraavista kuvista.

Loimi on kohotettu niisintää varten ylös.

Ai miten upeaa mattoloimea onkaan kierretty tukille.

Innokas valokuvaaja on ottanut kuvaa myös toisesta suunnasta eli kohotettu loimi. Tietäisittepä vaan miten sekaisin olin näiden eri työvaiheiden kanssa. Nyt on kirjoitettu hyvät ohjeet ylös ja korvaamatonta vierihoitoa saatu Sallalta ja Anjalta. Kiitos!

Tässä on vain havainnekuva siitä, että käärinpirran päälle voi laittaa kannen. Se estää lankoja karkaamasta käärinpirrasta.

Polkuset ja välittäjät kera muutaman nyörin.

Tähän on tultu eli tilanne 7.9.2016. Poistin ylimääräiset niidet, jotka näkyvät vielä tässä kuvassa.

Kuvasarja ei sisällä kaikkia työvaiheita. Niitä on kuvattu jo aiemmassa ns. "elämäni ensimmäinen matto" tekstissä.

Maanantaina 12.9.2016 pääsin vihdoinkin kutomaan. Tähän asti olin tehnyt alkuvalmisteluja, joihin vajaat koulupäivät huomioiden kului varmasti pari viikkoa.

Vihdoinkin ollaan tässä pisteessä. Kutojan hermoja koeteltiin vielä parin nyörin katkeamisella, mutta siitäkin selvittiin ja lopulta parin päivän aikana oli kangaspuihin kudottu mattoa "muutama heitto". Värejä en ole suunnitellut sen tarkemmin. Itse värjäämiini lakanoihin tosin valitsit mieluisat värit, mutta muuten värimaailma on kuin kokkaus keittiössä "mitä kaapista löytyy" tai tässä tapauksessa "mitä kirpputoreilta löytyy".

 

Lähetetty Samsung-laitteesta

Salomininsolmuja virkkaamalla - I'm in love

Kuten tuolla koukkuamis -tekstissä jo totesin, niin uusia tekniikoita tuli kevään aikana "ovista ja ikkunoista" - kiitos ihanan opettajamme Päivi Särkkä-Lehkosen (ESEDU, Etelä-Savon ammattiopisto).

Tässä lienee tekniikka, johon hurahdin kerta laakista eli salomoninsolmut. Kas kun olen sillä tavalla "hankala" ihminen, että en jaksa oikein paneutua ohjeisiin enkä tekniikoihin, jos ne tuntuvat minusta liian vaikeilta.

Salomoninsolmutekniikassa on tärkeä muistaa heti aloituksessa, että solmuja pitää olla parillinen määrä. Muuten virkkauksessa tulee ongelma kun solmut eivät mene "tasan". Tämän "muistutuksen" sain karvaasti kokea kun opiskelukaveriemme kanssa opetimme tätä "uutta" tekniikkaa koulumme uusille tekstiilityön artesaaneille. Jos pitää liian pitkän tauon, ei enää hetken päästä muistakaan, että mitenkäs homma menikään ...

Kevään 2016 huipennus oli näyttötyö, jonka toteutin (yllätys, yllätys) salomoninsolmuilla virkatulla shaalilla/huivilla. Tässä siitä kuva.

Näyttötyö (arvosana 3 eli kiitettävä). Lanka Novita Huurre, harmaasävyinen. Koko 70 x 170 cm + hapsut.

Eihän tuo virkkaaminen tuohon näyttötyöhön loppunut. Tässä muutamia kuvia.

Ruttu (Devon Rex) ja uusi huivi. Lanka Pirtin Kehräämön kampalankaa (110 tex x4), 100% suomalaista lampaanvillaa.

Valmis huivi, johon onnistuin tekemään loppuun erityisesti itseäni järkyttävän virheen. Loppuosa huivista on virkattu erinumeroisella koukulla kuin muu osa. Ja se kyllä näkyy, varsinkin tässä kuvassa. Kannattaa heti kirjoittaa ohjeet ylös mm. minkä numeron koukkua käyttää jne. Nykyään minulla on käytössä "työvihko", johon merkitsen kaiken työn kannalta olennaisen eli ainakin käytetyn langan (vyötteen säästän), virkkuukoukun tai puikkojen koon ja silmukkamäärät ym. myöhemmin helposti tarkistettavat asiat.

Costellokin tykkää uudesta huivista. Onhan se 100% lampaan villaa ja lämmin.

Tämä oli ensimmäinen salomoninsolmuvirkkaustyö sen jälkeen kun tekniikka oli opeteltu. Lanka 100% akryyliä, Elsa nimeltään. Jostain syystä työ ei ole vieläkään valmistunut, mutta pitäähän keskeneräisiä käsitöitä aina olla.

Kuviin on kiva yhdistää rakkaat lemmikit. Tässä tekniikkaharjoitus ja Devon Rex kissani Mökö.

Novita Huurre mohair langasta salomoninsolmutekniikalla virkattu huivi. Lanka on samaa kuin näyttötyöhön käytetty mutta väri on eri. Lanka on erittäin mukavaa virkata, mutta kannattaa kokeilla erilaisia ja erimerkkisiä lankoja. Mohair langat soveltuvat hyvin salomoninsolmuvirkkaukseen.

 

Alize angora gold langasta tuubihuivia salomoninsolmutekniikalla.

Lanka sopii erittäin hyvin salomoninsolmuvirkkaukseen. Kuvio erottuu hyvin. Ohje löytyy Taito lehdestä nro 2/2016.

Salomoninsolmuja voi virkata lähes minkälaisilla langoilla tahansa, mutta sen verran kannattaa kokeilla ennen uuden langan ostamista, että langan kierteet eivät aukea helposti. Jos niin käy, niin "kukasta" ei tule kaunista.

You tubesta löytyy ohjeita joka lähtöön. Ainakin itselleni on helpompi nähdä miten joku asia tehdään kuin lukea kirjoitettua ohjetta. Ainakin ne täydentävät toisiaan.

Ryijykokeiluja

Kun matto oli saatu valmiiksi oli vuorossa ryijytekniikan kokeilu.
Siitä syntyi tällaisia luomuksia eli kuvat kertokoon mitä tuli tehtyä. En ollut aikaisemmin kutonut ryijyä kangaspuilla. Ryijyn kutominen on vähintään yhtä kivaa kuin maton kutominen.

Tässä vähän värimaailmaa ja valmiiksi leikattuja nukkia.

Villalankaa ja pellavalankaa (nuo ohuen ohuet langat).

Bling-bling lankaa ja tavallista villalankaa. Bling-bling langasta irtosi ihan mukavasti langanpätkiä kun leikkasi sopivanmittaisia lankapätkiä "nukkia". Niitä oli sitten tukkikankaalla, lattialla, vaatteissa ...

Villalankaa ja paperinarua höystettynä "bling-bling" langalla. Nukkarivien väliin kudoin punaista juuttinarua.