Kangaspuilla kutominen - shaalit

Vuosi vaihtui ja opiskelussa alkoivat uudet haasteet. Vuorossa oli kankaankudontaa kangaspuilla. Ja mitä siitä sitten seurasikaan ... ihan liekeissä siis minä.

Laskutaidoton (minä) oli tietysti heti pulassa. Piti laskea kaavalla loimen ja langan menekkiä. Punnita ja tuumailla ...

Laskukaavat ja muut tarvittavat tiedot toki saimme ja opettajalta sai apua ja tukea juuri niin paljon kuin tarvitsi. Ja onhan meillä tosi osaavia ihmisiä opiskeluporukassa. Heiltäkin saa apua ja hyviä vinkkejä.

Päädyin hartiahuiviin, kun meille näytettiin muutamia valmiita töitä. Lanka on lenkkimohairia. Ja siitä se idea sitten lähti - taas kerran.

Jokaiselle asiasta enemmän kiinnostuneelle suosittelen Kankaanrakentajan opasta (Mallikerta-lehden kudontakurssi) ja tietysti kurssia vaikka Kansalaisopistolla ellei sitten halua perehtyä aiheeseen syvällisemmin esim. artesaaniopintojen kautta. Mielenkiintoiseksi kudonnan tekee se, kun saa rakentaa kaiken alusta lähtien itse eli alkuvalmistelut ennen varsinaista kundontaa. Tällä tavalla oppii kokonaisuuden ja ymmärtää sen miten eri asiat ja osat vaikuttavat toisiinsa.

 

Ylätiuhtapuu

Luomapuut

Kaksivärinen huivi on tulossa. Tässä värit.

Ongelma! Solmut pitäisi olla tuon oikean puolimmaisen tapin (pohjukkanappula) takana vaan eivätpä ole. Ne ovat kahden tapin välissä. Onneksi tämä ei aiheuttanut isompia ongelmia jatkossa. Tässä on siis alempi "tiuhta". Tuo lankojen muodostama ristikko on kaiken a ja o ja ristikko ei saa missään tapauksessa tuhoutua. Apuna käytetäänkin tiuhtalankaa, joka pitää tiuhtan "kasassa".

Loimea ja takana näkyvät kahdet muut kangaspuut.
Meillä on luokassa tiivis tunnelma.

Langat on niisitty eli pujotettu niiden silmukoiden läpi. Se on muuten tarkkaa puuhaa. Virhe vaikuttaa kudontaan. Pitää siis olla tarkkana, että jokainen lanka on pujotettu niiden silmän läpi eikä esim. ylä- tai alapuolelta. Ai missä näkyy myöhemmin? No viriössä ja sen jälkeen erittäin ikävästi valmiissa kudontatyössä.

Pirtaan pistelyä. Pirta on tuo tässä kuvassa vaakatasossa lepäävä tumma läpyskä etualalla. Tässäkin varoituksen sana eli vältä virheitä. Ne vaikuttavat myöhemmin kudontaan. Tässä minun työssäni siis yksi lanka pujotettiin yhdestä piin raosta läpi.

Langat on solmittu aloitusvarpaan ja pirta on nostettu pystyasentoon (kiinnitetty luhaan).

Puolauskoneen avulla on tehty hienot lankarullat rullasukkuloihin.

Hieman haastavaa oli päästä kangaspuiden sisä/alapuolelle siis lattialle virittämään polkusia ja ala-ja ylävälittäjiä.

Tässä on jo päästy kudonnassa vauhtiin. Valmista kangasta valmistuu hirmuisella vauhdilla tai ainakin kutojasta tuntuu siltä.

Rullasukkuloiden yläpuolella näkyy tuollainen pitkulainen vaalea metallipulikka. Se on pingotin ja tärkeä kudonnassa. Pingottimen avulla työ pysyy suorassa siis reunat tasaisina. 

Ja kas tässä on kuva valmiista shaalista.

Tässä on jo toinen shaali (värit tumma vihreä/valkoinen). Hieman pidempi (olisi voinut olla pidempikin mutta aloittelija ei tätä hoksannut eikä loimea ollut enempää kudottavaksi).

Kierrehapsut myös tässä shaalissa. Mahdoinko jo kertoa, että molempien shaalien materiaali oli lenkkimohair. Tässä vaiheessa olin vielä niin "opettajan armoilla", että en ymmärtänyt kaikkea mm. rakenteesta mutta sidoksena näissä oli toimikas. Shaalien jälkeen oli vuorossa matto. Siitä lisää toisessa tekstissä kuvien kera.

Tässä vaiheessa voin todeta, kun tämä oli aivan uusi kokemus minulle - kankaankudonta - että kutomiseen liittyy valtava määrä erikoisia termejä, joiden alkuperä jäi minulle epäselväksi. Kuka oli keksinyt niin erikoisia nimiä kangaspuun eri osille esim. varvat, tiuhta, polkuset, pirta, niisiminen, niisi, viriö jne.

Kankaanpainanta

Villakirjonnan ohessa saimme tutustua kankaanpainannan saloihin. Aikaisempaa kokemusta minulla oli vain tekniikasta missä painettava kuvio oli leikattu kontaktimuovista, joka sitten kiinnitettiin kankaaseen ja painoväri tuputettiin varovasti kankaaseen. Sen jälkeen kontaktimuovi poistettiin ja kuva "kiinnitettiin" silittämällä kuumalla raudalla.

Nyt meidän piti tehdä kaikki alusta pitäen ... sekoittaa mieluisat värit ja kokeilla erilaisia primitiivisiä tekniikoita (leimasimet esim. puupalikat, viinipullonkorkit, pitsiliinat, limsa- ja energiajuomapullojen pohjat. Siis mitä ikinä keksimmekään kokeilla. Mielikuvitus - ei todellakaan ole vahvin puoleni.

Valokuvasin kangaspaloja kahdessa osassa. Kuten huomaatte, näissä ensimmäisissä kuvissa oli virallinen valvoja mukana. Costello (Devon Rex) pentu halusi välttämättä tulla mukaan kuviin. Tosin innostus oli vaihtelevaa kuten kuvista voi päätellä.

Tämä ensimmäinen kuva on ns. varsinainen kankaanpainantatyöni. En vain saanut aikaiseksi mitään muuta käyttökelpoista. Kaikki muu jäin ns. testauksen tasolle. Kuvista puuttuvat vielä lopuksi tekemäni seulapainantekniikalla painettu kangas ja emulsioruiskutekniikalla toteutetut sydämet.

Venhäjauhotekniikalla toteutettu kankaanpainanta jäi kokeilematta, mutta onhan tässä vielä aikaa. 

Itse ommeltu essu ja siihen sabluunatekniikalla lisätty pantterinpää ja sen lisäksi kaulalenkkiin ja vyölenkkeihin sekä essun reunoihin painettu "pantterikuviota". Essun ompeleminen herätti keskustelua niin opettajan kuin oppilaiden keskuudessa eli "essu taskulla vai ilman?". Koska taskun tarve essussa jäi omasta mielestäni epäolennaiseksi, päätin jättää sen pois. Moni taskun kannattaja ajatteli tarvitsevansa taskua nenäliinaa varten, mutta koska tämä essu tulee "omaan käyttöön" päätin toteuttaa taskuttoman essun.

 

Norsuja ja lintuja painettu puuleimasimilla.

Punainen kuvio toteutettu energiajuomapullolla ja skumppapullon korkilla. Tausta sumutettu emulsioruiskutekniikalla ennen kuvioiden painamista.

Tässä samaa tekniikkaa kuin edellisessä kuvassa mutta ilman taustaväriä. Costello alkaa pitkästyä tässä vaiheessa.

Pitsiliina aseteltu kankaan päälle ja emulsioruiskutekniikalla sumutettu väri kankaaseen. Lopputulokseen vaikuttaa pitsiliinan tai vastaavan tuotteen ominaisuudet (kuviot, paksuus).

Puolenlitran limsapullon pohjalla painettu punainen kuvio ja sen jälkeen lisätty sininen keskiosa skumppapullon korkilla.

Lisää ruiskuemulsiotekniikkakokeilua hieman eri värillä kuin aikaisemmin.

Ruskea väri ei todellakaan ole mieluinen minulle, mutta sitä näytti tulevan värisekoitusten lopputuloksena. Tässä on kokeiltu telalla maalaamista kankaalle. Maaliastian pohjakuvio on kopioitunut telan avulla kankaaseen. Sen jälkeen olen vielä painanut puupalikalla kolmion muotoisia kuvioita.

Puupalikalla testailu jatkuu. Tässä on yhdellä puupalikalla toteutettu erimuotoisia kuvioita.

Viinipullon korkilla painettu erimuotoisia kuvioita.

Siveltimellä sudittu kahta värilä rinnakkain.

Sabluunatekniikalla painettu pöllöt ja tähdet.

Samaa kuin edellisessä kuvassa mutta sydämet punaisella. Jos väriä oli sienessä liikaa suttaantui kuva helposti koska väri pääsi leviämään sabluunan reunojen alta.

Ehdoton suosikkini kankaanpainannassa. Valmis sabluuna, jolla pantterin kuva siirretty kankaalle.

Erilaisia muotoja on saatu aikaiseksi kiinnittämällä maalarinteippiä kankaaseen, jonka jälkeen väri on lisätty kankaaseen ja lopuksi maalarinteipit on poistettu.

Tässä samoja maalarinteippitestauksia kahdella eri violetilla värillä ja lopputuloksena erilaisia kolmioita tai vaikka pyramideja jos antaa mielikuvituksen lentää.

Kolmella eri värillä ja maalarinteipillä luotu "ikkuna".

Siveltimellä ja kahdella eri violetilla värillä maalattu sydän.

Villakirjonta - punatulkkukassi

Sen jälkeen kun olin saanut tyynyn valmiiksi, oli villakangasta vielä reilusti jäljellä. Koska toisen tyynyn kirjonta ei varsinaisesti innostanut (tässä vaiheessa) päätin tehdä jotain ihan muuta. Opiskelukaverin ideoimana päätin ommella kassin ja kirjoa siihen "joku kuva". Tässä vaiheessa en vielä tiennyt minkä kuvan kirjoisin. Kuin sattumaa, tuli postissa kirje ystävältäni ja käsintehdyssä kirjekuoressa oli punatulkun kuva. Siitä se idea sitten lähti ..

Linnun ääriviivat piti tehdä ensin.

Linnusta tuli tällainen. Oksa piti lisätä, jotta lintu ei törröttäisi ns. ilmassa. Kaikki kirjontapistot on tehty laakapistoina.

Valmis kassi, josta olen todella ylpeä. Kassin kantokahvoihin silitettiin tukikangas, jotta kassia olisi mukavanpi kantaa.

Vuorikangas näyttää tältä ja lisäksi ommeltiin pari taskua.

Taustalla näkyy Brotherin ompelukone, jolla ompeluosuus toteutettiin.