Kangaspuilla kutominen - shaalit

Vuosi vaihtui ja opiskelussa alkoivat uudet haasteet. Vuorossa oli kankaankudontaa kangaspuilla. Ja mitä siitä sitten seurasikaan ... ihan liekeissä siis minä.

Laskutaidoton (minä) oli tietysti heti pulassa. Piti laskea kaavalla loimen ja langan menekkiä. Punnita ja tuumailla ...

Laskukaavat ja muut tarvittavat tiedot toki saimme ja opettajalta sai apua ja tukea juuri niin paljon kuin tarvitsi. Ja onhan meillä tosi osaavia ihmisiä opiskeluporukassa. Heiltäkin saa apua ja hyviä vinkkejä.

Päädyin hartiahuiviin, kun meille näytettiin muutamia valmiita töitä. Lanka on lenkkimohairia. Ja siitä se idea sitten lähti - taas kerran.

Jokaiselle asiasta enemmän kiinnostuneelle suosittelen Kankaanrakentajan opasta (Mallikerta-lehden kudontakurssi) ja tietysti kurssia vaikka Kansalaisopistolla ellei sitten halua perehtyä aiheeseen syvällisemmin esim. artesaaniopintojen kautta. Mielenkiintoiseksi kudonnan tekee se, kun saa rakentaa kaiken alusta lähtien itse eli alkuvalmistelut ennen varsinaista kundontaa. Tällä tavalla oppii kokonaisuuden ja ymmärtää sen miten eri asiat ja osat vaikuttavat toisiinsa.

 

Ylätiuhtapuu

Luomapuut

Kaksivärinen huivi on tulossa. Tässä värit.

Ongelma! Solmut pitäisi olla tuon oikean puolimmaisen tapin (pohjukkanappula) takana vaan eivätpä ole. Ne ovat kahden tapin välissä. Onneksi tämä ei aiheuttanut isompia ongelmia jatkossa. Tässä on siis alempi "tiuhta". Tuo lankojen muodostama ristikko on kaiken a ja o ja ristikko ei saa missään tapauksessa tuhoutua. Apuna käytetäänkin tiuhtalankaa, joka pitää tiuhtan "kasassa".

Loimea ja takana näkyvät kahdet muut kangaspuut.
Meillä on luokassa tiivis tunnelma.

Langat on niisitty eli pujotettu niiden silmukoiden läpi. Se on muuten tarkkaa puuhaa. Virhe vaikuttaa kudontaan. Pitää siis olla tarkkana, että jokainen lanka on pujotettu niiden silmän läpi eikä esim. ylä- tai alapuolelta. Ai missä näkyy myöhemmin? No viriössä ja sen jälkeen erittäin ikävästi valmiissa kudontatyössä.

Pirtaan pistelyä. Pirta on tuo tässä kuvassa vaakatasossa lepäävä tumma läpyskä etualalla. Tässäkin varoituksen sana eli vältä virheitä. Ne vaikuttavat myöhemmin kudontaan. Tässä minun työssäni siis yksi lanka pujotettiin yhdestä piin raosta läpi.

Langat on solmittu aloitusvarpaan ja pirta on nostettu pystyasentoon (kiinnitetty luhaan).

Puolauskoneen avulla on tehty hienot lankarullat rullasukkuloihin.

Hieman haastavaa oli päästä kangaspuiden sisä/alapuolelle siis lattialle virittämään polkusia ja ala-ja ylävälittäjiä.

Tässä on jo päästy kudonnassa vauhtiin. Valmista kangasta valmistuu hirmuisella vauhdilla tai ainakin kutojasta tuntuu siltä.

Rullasukkuloiden yläpuolella näkyy tuollainen pitkulainen vaalea metallipulikka. Se on pingotin ja tärkeä kudonnassa. Pingottimen avulla työ pysyy suorassa siis reunat tasaisina. 

Ja kas tässä on kuva valmiista shaalista.

Tässä on jo toinen shaali (värit tumma vihreä/valkoinen). Hieman pidempi (olisi voinut olla pidempikin mutta aloittelija ei tätä hoksannut eikä loimea ollut enempää kudottavaksi).

Kierrehapsut myös tässä shaalissa. Mahdoinko jo kertoa, että molempien shaalien materiaali oli lenkkimohair. Tässä vaiheessa olin vielä niin "opettajan armoilla", että en ymmärtänyt kaikkea mm. rakenteesta mutta sidoksena näissä oli toimikas. Shaalien jälkeen oli vuorossa matto. Siitä lisää toisessa tekstissä kuvien kera.

Tässä vaiheessa voin todeta, kun tämä oli aivan uusi kokemus minulle - kankaankudonta - että kutomiseen liittyy valtava määrä erikoisia termejä, joiden alkuperä jäi minulle epäselväksi. Kuka oli keksinyt niin erikoisia nimiä kangaspuun eri osille esim. varvat, tiuhta, polkuset, pirta, niisiminen, niisi, viriö jne.